Viemäreiden äänitekninen suojaus on aina usean eri tekijän summa. Yhden asian kuntoon saattaminen ei vielä takaa hiljaista lopputulosta, mutta yhdenkin asian virheellinen suunnittelu tai asentaminen voi pilata kokonaisuuden pahemman kerran.
Yleisenä nyrkkisääntönä viemärien suunnittelussa ja asentamisessa voidaan pitää, että jätevesiviemärijärjestelmät on suunniteltava ja asennettava siten, että melua ei synny. Viranomaisvaatimusten (RakMK C1, 1998) mukaan rakennuksen LVIS- ja muiden niihin rinnastettavien laitteiden suurimmat sallitut äänitasot asunnossa ovat keskiäänitasolle L A,eq,T = 28 dB sekä enimmäisäänitasolle L A,max = 33 dB. Nämä arvot koskevat asuinhuonetiloja ja keittiölle, jossa on ovi, sallitaan 5 dB korkeampia arvoja.
Oikealla suunnittelulla edullisemmin kuin raskaalla hormirakenteella
- Pystyviemäri pois asuinhuoneista
- Kotelot / hormit ja läpiviennit ilmatiiviiksi
- Kannakointi massiivisesta rakenteesta
- Pohjakulma loiva, betoniin valettu
- Suunnittelun periaatteet samat kaikille putkimateriaaleille
Rakennushankkeeseen ryhtyvän tulisi jo suunnitteluvaiheessa pääsuunnittelijaa apuna käyttäen ottaa huomioon viemärirakentamiseen liittyvät äänitekniset pääasiat ja niiden hallinta. Viemäriputkissa kulkeva sisältö ja sen massa tulisi johtaa mahdollisimman jouhevasti välttäen turhia ja jyrkkiä suunnanmuutoksia, jotka aiheuttavat äänen painetason muutoksia eli melua.
Pelkästään viemärimateriaaleilla ei voida paikata uloskantautuvaa melua. Käytettävällä materiaalilla ei ole niinkään suurta merkitystä kuin on sillä, että kohteen viemärijärjestelmä on alunperinkin suunniteltu hiljaisiksi sekä rakentaminen ja suojarakenteet ovat suunnitelmien mukaiset. Usein on että kun ääniteknisen osastoinnin tekee oikein, niin yleensä myös palotekninen osastointi on tehty oikein, eikä toisin päin.