Uponorin johtajat
Kaikki Uponoria vuosien varrella luotsanneet johtajat ovat vaikuttaneet yhtiöön monin tavoin. Jotta voisimme ymmärtää yhtiötä, meidän on syytä tutustua miehiin sen takana.
 |
Yhtiön perustaja Aukusti Asko-Avonius oli itseoppinut visionääri, joka ymmärsi sarjatuotannon edut ja näki, että vahvasti kehittyvän maan kansalaiset tarvitsisivat runsaasti edullisia kotitaloustavaroita. Hän aloitti matkansa Karjalan takamailta ja rakensi yritysimperiumin, johon kuului muun muassa Pohjoismaiden suurin huonekalutehdas. |
| Asko-Avoniuksen seuraaja oli hänen avioton poikansa Arvi Tammivuori, joka oli perinyt isänsä yrittäjähengen ja liiketoimintavaistot. Hän perusti Askon sisaryhtiön Upon, josta tuli yksi Suomen johtavista kodinkoneiden ja metallituotteiden valmistajista. Hän ajoi päättäväisesti myös muoviliiketoiminnan aloittamista, vaikka useimmat hänen työtoverinsa vastustivat sitä. |
 |
 |
Ensimmäinen perheen ulkopuolinen henkilö yhtiön johtajistossa oli Karl-Jan Govenius, dynaaminen johtaja muoviputkiliiketoiminnan käynnistysvaiheessa. Hän ymmärsi, että oli tärkeää panostaa putkien ohella myös liittimiin, jotta muoviputkijärjestelmien läpimurto olisi mahdollinen. Hän teki aktiivisesti työtä myös pohjoismaisten teollisuusstandardien eteen ja loi vahvan eurooppalaisen yhteistyöverkoston, johon kuului useita alan keskeisiä toimijoita. Nämä linjanvedot olivat tärkeitä yhtiön tulevan menestyksen kannalta. |
| Monet pitävät Heimo Elorantaa Uponorin eli vuonna 1982 perustetun Oy Uponor Ab:n isänä. Heimon rooli yritysstrategian ja -kulttuurin kehittämisessä oli keskeinen liiketoiminnan menestyksen kannalta 1980-luvulla ja vielä pitkään senkin jälkeen, kun hän siirtyi muihin tehtäviin emoyhtiössä v. 1991. Hänen aloitteestaan yhtiö alkoi panostaa lämminvesijärjestelmiin (=talotekniset ratkaisut). Lisäksi hänen visionaan oli, että Uponorista tulisi yksi maailman kolmesta suurimmasta muoviputkiyhtiöstä 1990-luvulla, mikä toteutuikin vuosikymmenen lopussa Uponorin liikevaihdon noustessa toimialan kärkitasolle. |
 |
 |
Heikki Mairinoja jatkoi edeltäjänsä viitoittamalla tiellä. Heikin aikana yhtiö jatkoi aggressiivista yritysosto-ohjelmaansa vahvistaakseen edelleen kansainvälistä asemaansa sekä kunnallistekniikan että taloteknisten ratkaisujen alalla. Yhtiön periaatteena oli edelleen pitää keskushallinto pienenä ja antaa paikallisille tytäryhtiöille laajat vapaudet kehittää ja johtaa omaa liiketoimintaansa. |
| Uponorin seuraavia vaiheita luotsasi Jarmo Rytilahti, jolla oli keskeinen rooli emoyhtiö Askon johdossa, kun yritys pyrittiin saamaan kannattavaksi 1980-luvun taloudellisen myllerryksen jälkeen. Jarmo toteutti yhtymän purkamisen, johon sisältyi ydinliiketoimintaan kuulumattomien toimintojen myyntejä. Tämän seurauksena yhtiö keskittyi muoviputkijärjestelmiin ja fuusioitui tytäryhtiönsä Oy Uponor Ab:n kanssa. Fuusion jälkeen Jarmo johti uutta Uponoria, joka yhtenäisti toimintojaan entisestään, ja aloitti integrointiprosessin vähentämällä tuotemerkkien määrää. |
|
 |
2000-luvun alkaessa oli jälleen uudistusten aika. Yhtiön johtoon nousi Jan Lång, joka jatkoi edeltäjänsä jalanjälkiä kehittämällä vision yhdestä yhtenäisestä Uponorista. Jan käynnisti määrätietoisen strategisen kehityksen, jossa tärkeimpinä painopistealueina korostuivat kasvu, merkkistrategia ja toiminnan tehokkuus. Hänen aikanaan Uponor keskittyi yhteen tuotemerkkiin, kehitti kansainvälisiä johtamis- ja liiketoimintaprosesseja ja organisoi toimintoja uudelleen erottaen myynnin ja markkinoinnin ja toimitusketjun toisistaan. Näiden toimenpiteiden tavoitteena oli panostaa kunkin osa-alueen vahvuuksiin ja hyödyntää saatavilla olevat synergiaedut. Jan Lång siirtyi toisen yhtiön palvelukseen vuonna 2008, jolloin vetovastuu siirtyi nykyiselle toimitusjohtajalle Jyri Luomakoskelle. |